21.1.2018

Verotehokkaat rahastot ja riskin lisääminen passiivisen kuukausisäästäjän apuna


Käsittelen tässä kirjoituksessa passiivisen pitkäaikaissijoittajan keinoja parantaa tuotto-odotustaan. Sijoitushorisontin ollessa pitkä, muodostuu pienikin ero vuosituotossa huomattavan suuruiseksi korkoa korolle -ilmiön ansiosta. Lisäksi sijoitusaiheiset kirjoitukset käsittelevät usein USA:n markkinoita, jolloin ne eivät kerro miten juuri suomalainen sijoittaja saa maksimaalisen hyödyn sijoituksistaan. Tämän artikkelin lukuaika on noin 10 minuuttia, ja voit myös siirtyä lukemaan suoraan riskin lisäyksestä artikkelin puoleenväliin tästä.

Esimerkiksi useissa Euroopan maissa, kuten Suomessa, on mahdollista sijoittaa erittäin verotehokkaisiin ETF- tai normaaleihin rahastoihin. Niiden ei välttämättä tarvitse maksaa veroja saamistaan osingoista, vaan ainoa vero aiheutuu sijoittajan myydessä osuutensa. Näistä kaikkein tehokkaimpia ovat Irlantiin tai Luxemburgiin rekisteröidyt, eurooppalaisiin maihin sijoittavat rahastot ja ETF:f. Listautumismaa voi poiketa rekisteröitymismaasta, minkä tunnistaa esimerkiksi Morningstarissa IE- tai LU- alkuisesta ISIN-koodista. Demonstroidaan osinkojen ulosmaksamisesta aiheutuvaa tuottoeroa USA:n osakemarkkinoiden (S&P 500) historiallisilla tuotoilla vuodesta 1871 lähtien (data):

Graafi on interaktiivinen

 S&P 500:n tuotot vuositasolla vuodesta 1871

Katsoessamme käyrien alkupäätä huomaamme, että jo viidessätoista vuodessa veroton rahasto olisi tuottanut puolet enemmän kuin osingoistaan verot maksava. Koko datan käsittelevässä ajassa ero olisi ollut jo viisinkertainen. Aineiston loppupää ei ole täysin vertailukelpoinen Euroopan markkinoihin, sillä yhdysvaltalaiset yhtiöt ovat jakaneet voittovarojaan ostamalla ja mitätöimällä omia osakkeitaan huomattavasti useammin sen laillistuttua vuonna 1982. Suomessa tällainen menettely on peiteltyä osingonjakoa ja lasketaan siten veronkierroksi (lähde). Reaalinen tuotto kuvaa sijoitusten todellista ostovoimaa tulevaisuudessa, eli ottaa huomioon myös inflaation vaikutuksen, kokonaistuotto sisältää osingot ja veronjälkeisellä tuotolla viitataan osinkoveroon.

Konkretisoidaan tilannetta vielä suomalaisen sijoittajan kannalta. Voimme verrata esimerkiksi sijoittamista verotehokkaaseen ja kuluttomaan Suomen Superrahastoon tai suoraan 25 vaihdetuimpaan Helsingin pörssin osakkeeseen (yksinkertaistaen niin, ettei myynnistä mene kuluja tai veroja). Superrahaston nimellistuottoa vastaa kokonaistuoton musta käyrä, kun taas suoraan osakkeisiin sijoittamista vastaa harmaa käyrä osinkoverotuksesta johtuen. Osinkoverovelvolliset ovat siten erittäin epäedullisessa asemassa verrattuna esimerkiksi osinkoa jakamattomiin rahastoihin. Myös reaalituottoja voi verrata sinistä ja vihreää viivaa vertaamalla.

Merkittävimpänä syynä suorille osakesijoituksille on mahdollisuus ylituottoon. Jääkin sijoittajan pohdittavaksi, että tuoko mahdollinen ylituotto riittävästi hyötyä, jotta sitä kannattaisi tavoitella. Matemaattisesti ajatellen kaikki sijoittajat eivät voi saavuttaa ylituottoa, ja lukuisten tutkimusten mukaan (mm. Dalbar) keskimääräisen sijoittajan tuotot ovat huomattavasti alhaisemmat kuin indeksin. Tämä saattaa vaikuttaa siltä että lähtökohtaisesti puoltaisin rahastosijoittamista, mutta todettakoon, että hyödyntäisin myös itse suoria osakesijoituksia, mikäli verotuskohtelu olisi samanlainen kuin rahastoissa.

Historiassa ei ollut tietenkään verotehokkaita rahastoja, ja niitä on edelleenkin lähinnä Euroopassa. Voimme kuitenkin tulevaisuutta ajatellen laskea, kuinka paljon ylituottoa tulisi vähintään saada, jotta kannattaisi sijoittaa verotehokkaiden rahastojen sijaan suoraan osakkeisiin nykyisellä verotuksella. Lasketaan geometriset keskiarvot eri tuotoille:

 Tuottojen geometriset keskiarvot
8,7% Kokonaistuotto
7.6% Veronjälkeinen kokonaistuotto
6.6% Reaalinen kokonaistuotto
5.5% Veronjälkeinen reaalinen kokonaistuotto
4,3% Nimellistuotto

Osakkeiden reaaliset kokonaistuotot ovat olleet 6,6 prosenttia Yhdysvalloissa vuodesta 1871 lähtien. Samaan tulokseen on päätynyt myös Jeremy Siegel kirjassaan "Stocks for the Long Run". Laskemalla joko 8,7%-7,6% tai 6,6%-5,5% saadaan verotehokkaan sijoittajan eduksi 1,1 prosenttiyksikköä vuositasolla. Keskimääräisellä verotehokkaalla sijoittajalla on siis historiallisen datan perusteella vajaan neljänkymmenen vuoden päästä puolet enemmän pääomaa kuin vastaavalla verotehottomalla sijoittajalla, ja vajaan seitsemänkymmenen vuoden päästä jopa kaksinkertainen määrä pääomaa. Rahastojen kulut vaikuttavat kuitenkin tähän etuun negatiivisesti, ja esimerkiksi kaupankäyntikulut ja spreadi, eli osto- ja myyntikurssin välinen erotus, tulee myös rahaston hallinnointipalkkion päälle. Rahaston osakkeiden lainauksesta shorttaajille tulee kuitenkin tuloa rahastoon sijoittajalle, joten etu on rahastosijoittajalla niin kauan kuin kulujen ja tämän tulon erotus pysyy alle 1,1 prosentissa. Indeksirahastojen kulut ovat nykyään niin pieniä, että kyseinen etu on helppo saada yli prosenttiin. Morningstaring työkalulla on helppo etsiä matalakuluisia ETF-rahastoja valitsemalla markkinaksi XETRA (Saksan pörssi) ja lajittelemalla kulujen mukaan klikkaamalla kohtaa "Juoksevat kulut".

Tarkastellaan seuraavaksi riskin lisäystä. Jos sijoitushorisontti on pitkä, on luontevaa ottaa enemmän riskiä esimerkiksi omistamalla enemmän osakesijoituksia kuin korkosijoituksia. Sama pätee myös osakesijoitusten sisällä, eli korkeampaa riskiä voi hakea esimerkiksi sijoittamalla kehittyville markkinoille tai pienempiin yhtiöihin. Riskillisten sijoitusten tulisi teoriassa johtaa korkeampiin tuottoihin, mutta passiivisella pitkäaikaissijoittajalla on myös toinen etu: sijoittaessa säännöllisesti korkeampi volatiliteetti eli keskihajonta tai heilunta johtaa keskimäärin korkeampiin tuottoihin. On hyvä ottaa huomioon, että vaikka volatiliteettia käytetäänkin riskin mittarina, se ei kuitenkaan ole täysin sama asia kuin riski. Maksimaalista riskiä tavoitellessa ei ole kannattavaa sijoittaa kaikista volatiileimpiin osakkeisiin tai rahastoihin.

Alla olevat histogrammit havainnollistavat kyseistä ilmiötä. Ylempää kuviota varten on ajettu sata Monte Carlo -simulaatiota 20 prosentin volatiliteetilla ja 8,7 prosentin geometrisellä vuosituotolla. Alemmassa kuviossa on samanlainen simulaatio, mutta 30 prosentin volatiliteetilla. Molemmissa tapauksissa on sijoitettu sata euroa kuukausittain kymmenen vuoden ajan.

 Kymmenen vuoden loppupääomien jakaumat ja keskiarvot eri volatiliteeteilla

Vaikka vuosituotto onkin molemmissa sama, eroaa rahallinen tuotto volatiliteetista johtuen, sillä sijoittaessa joka kuukausi sama summa saadaan pörssiromahduksessa ostettua kappalemääräisesti enemmän, kun taas kurssien noustua saadaan ostettua kappalemääräisesti vähemmän. Tästä strategiasta käytetään myös nimeä dollar cost averaging, jota vastaa suomenkielinen termi passiivinen kuukausisäästäminen. Tumma pystypalkki kuvaa simulaatioiden keskimääräistä tuottoa, joka on 20 prosentin volatiliteetilla 19 020 euroa ja 30 prosentin volatiliteetilla 20 466 euroa. Ero on siis 1 446 euroa tai 7,6 prosenttia korkeamman volatiliteetin hyväksi, ja pidemmällä aikavälillä ero kasvaisi entisestään. Jakauman hajonta on kuitenkin luonnollisesti suurempi, mutta sen huomioon ottava geometrinen tuotto on kaikista havainnoista laskettuna myös huomattavasti suurempi korkeamman volatiliteetin tapauksessa. Lisäksi jakauma on vinompi oikealle (skewness 0,95 vs 0,24), eli huomattavasti suuremmat arvot ovat yleisempiä kuin matalan volatiliteetin sijoituksessa.

On myös huomattava, että kertasumman sijoittaminen on kuitenkin 78 prosenttia ajasta kannattavampaa kuin sijoituksen tekeminen useassa erässä. Yllä olevat esimerkit pätevät siis lähinnä niille, ketkä sijoittavat esimerkiksi osan palkastaan kuukausittain. Esimerkiksi lottovoitto tai perintö kannattaisi datan perusteella sijoittaa kerralla. Alla olevassa graafissa on esitetty punaisella värillä ajat, jolloin dollar cost averaging on ollut kannattavampaa seuraavan muutaman vuoden aikana kuin kertasijoituksen tekeminen:

Graafi on interaktiivinen
 Kuukaudet, jolloin kuukausisäästämisen tuotto on korkeampaa kuin kertasumman sijoittaminen

Otollisin aika kuukausisijoittaa kertasijoituksen sijaan on tietenkin ennen pörssiromahdusta, mikä näkyy selvästi edellisestä kuviosta. Vaikka romahduksia onkin mahdotonta ennustaa tarkalleen, voitaisiinko kuitenkin määrittää tietty arvostustaso, jolloin kuukausisäästäminen on kannattavampaa kertasijoittamisen sijaan? Alla on esitetty logistiset regressiot käyttäen logit-mallia ennustamaan 10 ja 20 prosentin laskua seuraavalle vuodelle. Viiva kuvaa romahduksen todennäköisyyttä kullakin CAPEn eli 10 vuoden P/E-luvn tasoilla USAn markkinoilla vuosina 1881-2005:

10 ja 20 prosentin laskun todennäköisyys eri arvostustasoilla seuraavan vuoden aikana

Kuvat suurenevat klikkaamalla, ja niitä on kätevä verrata painamalla nuolinäppäimiä oikealle ja vasemmalle. Odds ratio kertoo kertoimen, kuinka paljon romahduksen todennäköisyys nousee, kun CAPE nousee yhdellä. Niiden perusteella myös romahduksen koko kasvavaa CAPEn noustessa, mikä on täysin odotettavaa. Odds ratiosta on myös laskettu sulkuihin 95 prosentin luottamusväli.

"Romahduksia" -kohdan arvo viittaa siihen, että kuinka usein markkinat ovat romahtaneet vuoden sisällä kunkin havainnon jälkeen. Havainnoista eli kunkin kuukauden jälkeisestä 12 kuukauden ajanjaksosta kolmasosa on pitänyt sisällään vähintään 10 prosentin romahduksen, ja keskimäärin joka kymmenes yli 20 prosentin romahduksen. Tämän hetken arvostustasoilla (CAPE 33.9) vähintään kymmenen prosentin romahduksen todennäköisyys seuraavan vuoden aikana on noin 40 prosenttia, ja yli kahdenkymmenen prosentin romahduksen todennäköisyys on noin 20 prosenttia. Kymmenen prosentin romahduksen todennäköisyys on siten kolmanneksen normaalia suurempi, ja kahdenkymmenen prosentin romahduksen todennäköisyys noin kaksinkertainen.

Nämä regressiot kertovat sen, että on hieman riskisempää tehdä kertasijoitus arvostustasojen ollessa korkealla. Romahduksen mahdollisuus ei silti tällä hetkellä vaikuttaisi riittävän suurelta kuukausisäästämisen suosimiseen kertasijoittamisen sijaan, sillä arvostustasot eivät ennusta romahduksen todennäköisyyttä riittävän korkeaksi. On huomioitava myös, että mikäli esimerkiksi perinnön kokonaan sijoittamista viivyttäisi kuukausisäästämällä, hukkaisi viivyttelyn ajalta kertyvän potentiaalisen tuoton jos romahdusta ei tulisikaan. Tuoton menetys kasvaa helposti huomattavan kokoiseksi, sillä sijoituspääoma kasvaa eksponentiaalisesti eli korkoa korolle.

Logistisessa regressiossa käytetyssä datassa ei ole mukana osinkoja eikä inflaatiota, sillä niitä ei tyypillisesti oteta huomioon romahduksen suuruutta laskiessa.

USA:an sijoittava rahasto joutuu maksamaan saamistaan osingoistaan verot, joten alussa esitetyn ensimmäisen graafin esimerkki ei päde USA:n markkinoille. USA:sta löytyy kuitenkin pitkä tuottohistoria, jonka vuoksi kyseistä dataa on käytetty.


10 kommenttia

  1. Anonyymi1/21/2018

    Kiitos oikein antoisasta kirkjoituksesta, aihe tuttu mutta useampi mielenkiintoinen vivahde.

    Jotenkin tuli mieleen että suomalainen lukijakunta on tälle viestille kovin väärä yleisö, me niin mielellään maksetaan veroja, ne kun menevät niin hyvään tarkoitukseen... Veikkaus kuppaa jengiltä rahaa pilvin pimein mutta ei se mitään! Tulee niin hyvä mieli... Juu haen vielä vaan takkini...

    VastaaPoista
  2. Anonyymi1/22/2018

    Miten noissa verotehokkaissa rahastoissa kun jossain vaiheessa haluat elää osingoilla?
    Joudut joko myymään kaiken, maksamaan jättiverot ja vasta sitten voit sijoittaa osinkoa maksaviin tuotteisiin. Tai sitten myyt x% salkkusi arvosta vuodessa jolloin olet altis markkinahinnoittelulle.(Osingot ovat paljon stabiilimpia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,
      kannattaa pitää mielessä, että osinkoa jakamattomat eli osingot uudelleensijoittavat rahastot eroavat osingot jakavista vain siltä osin, että ne eivät jaa osinkoa sijoittajalle, vaan sijoittavat ne takaisin omistamiinsa osakkeisiin.

      Yleensä rahastoista on osinkoa jakava ja osingot uudelleensijoittava versio, jotka molemmat saavat aivan saman määrän osinkoa omistamiltaan yrityksiltä. Vertaillaan niiden eroja tilanteessa, jossa haluat elää osingoilla:
      Voit tarkastaa osinkoprosentin osinkoa jakavasta rahastosta ja myydä sen verran joka vuosi osingot uudelleensijoittavaa rahastoasi, ja päädyt luultavasti parempaan tilanteeseen kuin osinkoa jakavan rahaston kanssa. Joudut silloin maksamaan noin viisi prosenttiyksikköä enemmän veroja (vain voitosta, ei koko pääomasta), sillä pääomavero on yleensä 30 prosenttia ja osinkovero yleensä 25,5 prosenttia. Hyödyt kuitenkin huomattavasti siitä, ettet ole joutunut maksamaan osinkoveroa joka vuosi saamistasi osingoista ennen niiden sijoittamista takaisin osinkoa jakavaan rahastoon, vaan osingot uudelleensijoittava rahasto on sijoittanut ne puolestasi itseensä verottomasti. Juuri tätä ilmiötä yritän havainnollistaa kirjoituksen ensimmäisessä graafissa.

      Eli mikäli osingot jakava rahasto maksaisi tietyn osinkoprosentin joka vuosi, olisi se yhtä epästabiilia kuin tilanteessa, jossa myisit joka vuosi tietyn prosentin osingot uudelleensijoittavaa rahastostasi. Ei kuitenkaan vaikuta järkevältä myydä x prosenttia rahastoasi joka vuosi, vaan vain sen verran kuin tarvitset menojensa kattamiseen. Tutkimusten mukaan kannattaa jakaa maksimissaan 3-4 prosenttia pääomastaan itselleen, vaikka osinkotuotto olisikin tätä korkeampi. Kannattaa pitää mielessä, että yritykset (tarkemmin sanottuna niiden osakkeenomistajat yhtiökokouksessa) päättävät itse, että kuinka ison osan tuloksestaan ne jakavat ulos osinkojen muodossa. Osinkoprosentti ei siis mitenkään automaattisesti ole kestävällä tasolla.

      Osingot uudelleensijoittavaan rahastoon sijoittaminen antaa oikeastaan sijoittajalle enemmän valtaa, sillä voit itse päättää, että kuinka suuren summan haluat tilillesi ja milloin. Jos haluaa elää osingoilla ja osinkoja tulee osingot jakavasta rahastosta enemmän kuin mitä sinulla on kuluja, on osingoista mennyt jo verot, jolloin saat sijoitettua rahastoon vähemmän takaisin.

      Joillakin rahastoyhtiöillä on tietääkseni myös mahdollista vaihtaa osingot uudelleensijoittavat osuudet osinkoa jakaviksi ilman veroseuraamuksia. Tämä kannattaa kysyä rahastoyhtiöltä vaikka sähköpostilla ennen rahastoon sijoittamista.

      Poista
    2. Anonyymi1/23/2018

      Et ymmärtänyt pointtiani.

      Osingot ovat erittäin stabiileja verrattuna pörssikursseihin. Osingot voivat helposti kasvaa jonakin vuonna 5% ja pörssikurssit laskea 20%. Tuossa tapauksessa osinkosijoittajan tulot kasvavat automaattisesti mutta rahaston kasvuosuussijoittaja joutuu myymään prosentuaalisesti isomman osan salkusta jos haluaa elää salkkunsa tuotoilla. Tällöin on vähemmän pääomaa nousua varten. Toinen mahdolisuus on kiristää vyötä ja elää vähemmällä.

      Lisäksi rahastoissa on 1-2% vuotuinen hallinnointipalkkio joka syö verohyödyn. Etf:ssä ei voi vaihtaa verototomasti toiseen tuottoa ulos maksavaan tuotteeseen.

      Poista
    3. Hei,
      laajensin asiaa hieman liikaa, mutta ymmärsin silti pointtisi.

      Ääriesimerkissä osingot uudelleensijoittava rahasto omistaa vain yhtä yhtiötä, joka jakaa osinkoa. Omistaisitko kyseistä rahastoa vai yhtiötä suoraan, mikäli tällainen valinta esitettäisiin? Jos sijoitushorisonttisi olisi kymmeniä vuosia, omistaisit mieluummin rahastoa, jolloin et joutuisi maksamaan osinkoveroa, vaan rahasto sijoittaisi sen verottomasti takaisin kyseiseen yhtiöön.
      Kymmenien vuosien päästä eläkkeelle jäädessä pääomasi olisi kasvanut osinkoveron puutteesta johtuen enemmän kuin omistettaessa yhtiötä suoraan, ja voisit vain myydä rahastoa samalla prosentilla kuin kyseinen yhtiö jakaa osinkoa.

      On muistettava, että osinkojen jakaminen laskee pörssikurssia. Jos osinkoa jakava ja osinkoa jakamaton yhtiö laskevat molemmat vaikka vuoden aikana 20 prosenttia, laskee osinkoa jakavan yhtiön kurssi enemmän kuin osinkoa jakamattoman. Näin ollen kokonaistuoton ero yhtiöiden välillä on ± 0. Tätä ilmiötä käsittelee Modigliani-Millerin osinkojen irrelevanttiusteoreema, josta löytyy hyvä artikkeli täältä.

      Vain lähinnä kivijalkapankkien aktiivisten rahastojen kulut ovat noin korkeita. Esimerkiksi täältä löytyy rahastoja, joiden kulut ovat nolla prosenttia (Palkkiot ja tiedot -> Juoksevat kulut %).

      Poista
    4. Anonyymi1/24/2018

      Osakkeiden/osuuksien myyminen "osingon" saamiseksi ei ole sama asia kuin oikean osingon saaminen. Ensimmäisessä tapauksessa osakkeiden/osuuksien lukumäärä pienenee vuosi vuodelta ja olet täysin riippuvainen pörssikursseista. Jälkimmäisessä tapauksessa omistuksien lukumäärä pysyy aina samana ja kurssilla eo ole mitään merkitystä.

      Poista
    5. Hei,
      voisitko linkata jonkun lähteen, jossa mainitaan noin?

      Tässä esimerkiksi Blomsterin kirjoitus aiheesta: salkunrakentaja.fi/2017/05/7-syyta-osinkojen-maksu-ei-kannata

      "Usein ajatellaan, että tavoitteena olisi elää osingoilla. Tällöin syntyy illuusio siitä että pääoma ei katoa. Maksetut osingot ovat kuitenkin yrityksen pääomasta pois. Siinä mielessä osingon saanut sijoittaja "omistaa vähemmän pääomaa"."

      Ja tässä esimerkiksi Oksaharjun kirjoitus aiheesta: blogi.nordnet.fi/pari-sanaa-osingoista

      "...sijoittaja voi omatoimisesti kumota yrityksen tekemät voitonjakoa tai pääomarakennetta koskevat päätökset"

      "...on suorastaan järjenvastaista, miksi sijoittajat suosivat niin valtavasti tahdonvaltaisesti yrityksen puolelta tehtyjä "suuria osinkopäätöksiä". Kulujen ja verotuksellisten näkökulmien reunoja pyöristämällä jokainen sijoittaja voi jakaa itselleen haluamansa osingot jokaisena vuonna."

      Ja Random Walkerin kirjoituksia:
      sijoitustieto.fi/sijoitusartikkelit/osinkojen-todellinen-rooli-varallisuuden-kasvattamisessa

      "Todellisuudessa osingot eivät ole pitkällä aikavälillä yhtään sen varmempaa tuottoa kuin kurssinousukaan (lyhyellä aikavälillä osinkoja toki voi pitää vakaampana kassavirran lähteenä kuin kurssinousua). Mitään lisäarvoa ei synny myöskään siitä, että pääoma siirtyy yrityksen kassasta sijoittajan taskuun."

      "Osingot eivät itse asiassa ole edes välttämättömiä, sillä yritys voi edellä kuvatun mukaisesti itse sijoittaa pääoman tuottaviin kohteisiin. Tällöin sijoittaja välttää osinkojen uudelleensijoittamisongelman. Pääoma kuitenkin kasvaa yhtä nopeasti, kuin jos yritys jakaisi osinkoja ja sijoittaja sijoittaisi ne uudelleen (muiden tekijöiden pysyessä ennallaan). Tässä tapauksessa osakkeen suurempi hinnan nousu kompensoi puuttuvat osingot. Tästä näkökulmasta katsottuna osingoilla ei siis ole merkitystä."

      "tulisi verrata tämän päivän osinkoja tämän päivän hinnannousuun. Jos osingot päätetään tänään jättää maksamatta, osakkeen hinta on tänään takuuvarmasti korkeampi kuin, jos osinko olisi päätetty maksaa."

      Ja blogi.nordnet.fi/korkea-osinkotuotto-vai-nopea-osingon-kasvu

      "jokainen voi tehdä "osinkonsa" itse myymällä osakkeita"


      Osakkeiden lukumäärä pienenee, mutta arvo on korkeampi johtuen osingonjaon sijaan sen sijoittamisesta takaisin yhtiön toimintaan yhtiön sisällä.

      Poista
    6. Täytyy huomata mistä osuuksista puhutaan: rahaston vai yrityksen? Osingot uudelleen sijoittavan rahaston (sijoittajan omistamat) osuudet tietenkin vähenevät kun sijoittaja myy sitä. Sijoittaja kuitenkin omistaa sijoituskohteena olevan yrityksen osakkeita rahaston kautta saman määrän kuin ennen rahaston osuuksien myyntiä, koska osinkojen uudelleen sijoittamisen avulla yksi rahaston osuus vastaa useampaa yrityksen osaketta kuin ennen osinkojen uudelleen sijoittamista.

      Uskon tämän asian hahmottamisen jälkeen olevan huomattavasti helpompaa ymmärtää Kvanttisalkun vastaus koskien osingoilla elämistä. Kvanttisalkku käytti esimerkissään kuvitteellista rahastoa, joka omistaa vain yhden yrityksen osakkeita. Todellisien osingot uudelleen sijoittavien indeksirahastojen kanssa sama harjoitus on hieman monimutkaisempi koska yrityksillä on eri osinkosuhde sekä arvonkehitys. Nähdäkseni rahasto ostaa osingoilla kaikkien rahaston sisältämien yrityksien osakkeita indeksin mukaisilla suhteilla vaikka vain osa yrityksistä maksaisi osinkoja. Muutenhan rahaston omistukset eivät olisi enää indeksin mukaisilla suhteilla ja tämä jouduttaisiin korjaamaan seuraavassa rahaston tasapainotuksessa.

      Poista
  3. Erinomaisen mielenkiintoinen kirjoitus käsitellen aiheita joita itsekin pohtinut ja vielä dataan pohjaten. Täytyy ruveta seuraamaan blogiasi aktiivisemmin :) Tuo superrahastojen verottomuus on yllättävän iso etu. Pelkästään 15% osinkojen lähdeveron välttäminen tarjoaa helposti 0.45-0.60 % “veroalphaa” vuodessa. Kannattaisikohan ineksisijoittajan rakentaa salkku pelkästään niistä ja hyväksyä heikompi hajautus ja poikkeama koko markkinasta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti osinkojen verovapaus ei koske enää kaikkia superrahastoja: https://blogi.nordnet.fi/superrahastojen-saamien-osinkojen-verotus/

      Nordnet voisi siirtää Tanskan superrahaston Tanskaan välttääkseen osinkoverot tai tehdä Seligsonit eli vaatia osinkoverot takaisin oikeusteitse. Tanska on EU-maa, joten sen on noudatettava EU:n lakeja.

      Poista