Ei kuitenkaan ole mitään erityistä syytä käyttää ajanjaksona kalenterivuotta. Siksi testasin kaikki liukuvat kahdentoista kuukauden periodit vuosilta 1926-2015 käyttäen Frenchin dataa:
Jos siis sijoitat toimialaan joka on tuottanut esimerkiksi yhteensä neljä vuotta peräkkäin miinusta, ja pidät kyseistä toimialaa kolme vuotta, on keskimääräinen CAGR eli tuotto-odotuksesi (1,45*1,28*1,27)^(1/3) = 1,327, eli 32,7% vuosittain seuraavat kolme vuotta.
Tulokset eivät erityisesti eroa viime kirjoituksen tuloksista. Havaintojen 12-kertaistaminen lisää kuitenkin erityisesti tuloksien luotettavuutta. Parhaan 5%:n tuotot voi vaikka jättää huomioitta, ne nimittäin sisältävät vain kuusi tuottoperiodia, ja lisäksi niiden sisältämät korkeat tuotot ovat kaikki muodostuneet peräkkäisinä kuukausina.
Mitä, jos strategia vietäisiinkin aivan äärimmäisyyksiin, käyttämällä sitä vain silloin kun markkina ei ole muutenkaan optimistinen. Eli sijoittaisimme juuri silloin kun muut sijoittajat ovat jo paniikissa juuri siihen toimialaan, jota he näyttäisivät hylkivän kaikista eniten. Avuksemme tulee CAPE, josta olenkin jo kirjoittanut aiemmin.
Käytämme kirjoituksen alussa kuvattua strategiaa, mutta sijoitamme siihen vain silloin, kun CAPE on alle 17. Alle 17 ei ole mikään kriisilukema, mutta se on Yhdysvaltojen historiallinen keskiarvo. Tulokset näyttävät hyvältä, eli tältä:
Joka ikinen keskiarvotuotto eli tuotto-odotus parani, ja lisäksi sekä upside että downside pieneni huomattavasti, toisin sanoen tuotto-odotuksen ennuste muuttui tarkemmaksi. Strategia on siis lyhkäisyydessään tämä: sijoitetaan Yhdysvaltojen markkinoille laajasti siihen toimialaan, joka on tuottanut miinusta 1-5 kahdentoista kuukauden periodia, mutta vain silloin, kun CAPE on alle 17. Optimaalinen määrä näyttäisi olevan 3-4 periodia.
Vertailun vuoksi sijoittaminen kaikkiin toimialoihin kun CAPE on alle 17 on tuonut alle 10 prosentin keskimääräiset tuotot samalla ajanjaksolla. Mikä strategiassa on sitten vikana, eihän se voi toimia näin hyvin? Kaksi 'vikaa' ilmenee seuraavasta lauseesta: viimeksi strategiaa käyttäen olisit sijoittanut Yhdysvaltojen pankkeihin vuonna 2009. Olisit siis ensinnäkin ollut itsesi sekä muiden mielestä aivan pähkähullu, ja toisena virheenä et olisi viimeiseen seitsemään vuoteen löytänyt mitään sijoitettavaa strategian mukaisesti. Molempiin vikoihin on kuitenkin ratkaisu. Esimerkiksi muista, kohtuullisesti arvostetuista maista löytyy varmasti toimialoja jotka ovat samassa tilanteessa, eli miinuksella useita vuosia peräkkäin. Ja opettelemalla välttämään paniikkia, on mahdollista pysyä tyynenä 2009-vuoden kaltaisissa tilanteissa, jolloin voi huoletta ostaa niitä pankkeja joita strategia kehottaa ostamaan.
Kirjoitusta on päivitetty 29.1.2017 korjaamalla aritmeettiset yksittäisen vuoden tuotot geometrisiksi.
Jos toi sun eka strategia toimisi noin hyvin, miksi et ole jo miljonääri? Miksi kaikki muut eivät toimi samalla tavalla.
VastaaPoistaTämä on vähän sama kuin ETF-toimiala sektorroaatio, jossa ostat esim. kerran kuussa parhaiten menestynyttä toimialaa. Paperilla tuottaa hyvin, mutta kun verot, spreadit ja toimarit mukaan niin ohhoh: holdaus toimiikin paremmin.
Hei Anonyymi, kuten kirjoituksesta ilmenee, on strategian turnover erittäin matala ja holdausaika pitkä, joka laskee sen kuluja merkittävästi. Myös strategian tuottaessa miinusta saa tappiot vähentää, mikä parantaa tuloksia edelleen. Verot ja kulut ovat erilaisia eri sijoittajilla, siksi ne jätetään yleisistä backtestauksista pois.
PoistaOletetaan helppouden vuoksi S&P 500:n tuottavan 10% vuosittain, jolloin esimerkiksi kolmen vuoden holdauksen startegian excess return on ollut keskimäärin jopa 26, 16 ja 15 prosenttia. Verot ja kulut eivät (toivottavasti) kellään nouse liian suureksi kattaamaan nuo lukemat.
Sijoittamalla strategiaan esimerkiksi 10 000 € ja saamalla keskituoton näyttää tilanne hieman pelkistettynä tältä:
Ostotoimari vie (alle) prosentin, sijoitettavaksi jää 9 900 €
Spreadi vie nykyään toimiala-etf:llä prosentin kymmenyksiä, jolloin NAV muodostuu tärkeämmäksi, mutta sen voi tarkistaa esimerkiksi Morningstarista. Historialliset spreadit ja kulut eivät kerro tulevaisuuden spreadeista ja kuluista joiden suunta on muutenkin alaspäin, joten en käyttäisi niitä. Jää 9 890,10 € spreadin jälkeen
ETF:n kulu vuosittain noin puoli prosenttia jos osakelainausta ei oteta huomioon, eli strategian tuotto on 35,5, 25,5 ja 24,5 %, tulee 20 938,86 €
Myyntitoimari prosentin, jää 20 729,47 €
Verot vievät noin kolmanneksen tuotosta, jää 7 580,63 € voittoa eli CAGR kolmelta vuodelta on noin 20% vs S&P 500 holdaten ilman myyntiä 10%.
'Miksi et ole jo miljonääri' ja 'Miksi kaikki muut eivät toimi samalla tavalla' ovat huonoa kritiikkiä jolla voisi kritisoida melkein mitä tahansa. 'Miksi kaikki eivät toimi kuten Warren Buffett ja miksi niin toimivat eivät ole miljonäärejä'. Poikkeuksellisesti vastaan kuitenkin niihin:
Kuten kirjoituksesta ilmenee, viimeksi toinen strategia on kehottanut ostamaan pankkeja vuonna 2009. Mitään ostettavaa ei ole siis ollut lähivuosina. Aloin tutkia strategiaa vasta vuoden alussa, ja koska en valitettavasti omista aikakonetta, en olisi vielä ehtinyt tehdä sillä 'miljoonia'.
Jos kaikki toimisivat samalla tavalla, näkyisi se niin, että mikään toimiala ei tuottaisi miinusta esimerkiksi kolme vuotta peräkkäin. Silloin strategia olisi 'kallis', kuten osinko- ja minimivolatiliteettistrategiat ovat tällä hetkellä. Lähes kukaan ei toimi 'samalla tavalla', ja juuri siksi strategia tuottaakin.
No, sitten ei muuta kun rupeat tahkomaan nettona 20% vuodessa. Palataan asiaan 10 vuoden päästä.
Poista