Miksi juuri kvantitatiivinen sijoittaminen?

Kvantitatiiviset strategiat ovat toimineet lähes aina, joitakin alituoton kausia lukuun ottamatta. Ne ovat toimineet jopa Japanin pörsseissä, jotka eivät ole tuottanut mitään kolmenkymmenen vuoden aikavälillä. Jotkut kriittisesti kvantitatiivisiin strategioihin suhtautuvat huomauttavat, että esimerkiksi a-kirjaimella alkavat yhtiöt ovat tuottaneet ylituottoja. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla markkinoilla. Se kertoo siitä, että kvantitatiivisten strategioiden tuotot eivät ole pelkkää satunnaisuutta, kuten yhtiöiden nimien ensimmäisillä kirjaimilla määräytyvät tuotot.

Omasta mielestäni pelkkä kvalitatiivinen sijoittaminen on liian yleistä, vaikka osa sijoituskohteistani onkin kvalitatiivisesti valittu. Monen aktiivisen rahaston strategia on 'voittaa indeksi pitkällä aikavälillä valitsemalla mielestämme parhaan tuottopotentiaalin omaavia osakkeita', ja rahaston active share pyörii jossain kahdenkymmenen tietämillä. Miten markkinat voi voittaa, jos sijoitusstrategia on sama kuin kaikilla muilla? Puhtaasti kvalitatiivisessa sijoittamisessa tunteet ottavat myös paljon helpommin vallan, jonka seurauksena tuotot pienenevät. Lisäksi se ei yleensä perustu tiettyihin sääntöihin kuten kvantitatiivinen sijoittaminen. Jos aiotaan sijoittaa pieneen määrään yhtiöitä, kannattaa käyttää molempia menetelmiä yhdessä.

Suurin osa rahastoista perustuu kvalitatiivisen sijoittamiseen: keskustellaan yhtiön johdon kanssa, analysoidaan yhtiön strategiaa ja uusia tuotteita ja niin edelleen. Jos kaikki tekevät samaa, on vaikea saada ylituottoja. Käytännön esimerkkinä vain viidennes suomalaisista rahastoista on voittanut HEXP-vertailuindeksin. Rahastojen rakenteet ovat niin samankaltaisia, että rahaston kulujen on huomattu korreloivan negatiivisesti niiden tuottojen kanssa.

Mikä kvantitatiivisessa sijoittamisessa sitten on niin pelottavaa jos tuotot kerran ovat niin hyviä? Ensinnäkin kvantitatiiviseen malliin on vaikeampi luottaa kuin omaan valintakykyynsä. Toiseksi on helpompi tehdä samaa kuin kaikki muut ja olla väärässä, kuin mennä omia polkujaan ja olla väärässä. Kvalitatiivinen sijoittaminen on myös hitaampaa, jolloin potentiaalisia sijoituskohteita on vähemmän, eikä eri strategioita voi oikein backtestata. Lisäksi kvantitatiivinen sijoittaminen ei toimi aina (esimerkkinä kuplat), joka saa sijoittajan helposti hylkäämään mallin (Warren Buffettia on kritisoitu, koska hän hävisi indeksille it-kuplan kasvuvuosina. Olisiko hänen pitänyt lähteä muka kuplaan mukaan? Ilman kuplaa hän olisi todennäköisesti voittanut indeksin). Ihan sama kuinka paljon pelottaa seuraavan ison romahduksen sattuessa, mallin käyttöä tulisi jatkaa, eikä malleja tulisi vaihtaa aina parhaiten tuottaneen mukaiseksi. Muuten käy kuten eräälle 18% vuodessa tuottaneelle rahastolle, jossa sijoittajien keskimääräinen tuotto oli miinuksella. Mallin toimivuus tulisi myös varmistaa ja heikkoudet huomata ennen sen käyttöönottoa, eikä vasta silloin kun tulee romahdus.

Magic formulan keksijän, Joel Greenblattin tuotot ovat olleet huipputasoa

Kvantitatiivisissa malleissa tunnuslukujen (kuten P/E-luku ja omavaraisuusaste) yhdistäminen helposti parantaa tuottoa tai ainakin vähentää tuoton vaihtelua. Smart-beta-rahastot ovat nyt suuri hittituote, mutta suurin osa niistä vaikuttaa huonoilta. Strategia on huonosti avattu tai se on liian monimutkainen. Montako pelkän alhaisen P/B-luvun omaaviin osakkeisiin sijoittavia rahastoja on olemassa? Aitoja kvanttirahastoja on näkynyt jonkun verran vuosien mittaan, ja suuri osa niistä on kaatunut. Selityksenä voi toimia rahaston liian suuri koko, liiallinen tai liian vähäinen monimutkaisuus tai se, että sijoittajat kammoksuvat rahastoa. Rahastot ovat myös usein erikoisrahastoja tai etn-muotoisia, joka ei ole ainakaan minulle erityisen houkutteleva vaihtoehto.