31.1.2017

Uraani: puhdasta spekulaatiota vai hyvin perusteltu sijoituspäätös?


Tämä kirjoitus on jatkoa edellisille kirjoituksille keskiarvoon palautumisesta (123). Olin kuuntelemassa rahastoyhtiö Seligsonin esitelmää, ja kiinnostavaa oli se, että esittelijä totesi keskiarvohakuisuuden olevan yksi yhtiön tukipilareista. He kuitenkin käyttävät sitä välttääkseen räikeimmät ylilyönnit eikä esimerkiksi alihinnoiteltujen toimialojen etsimiseen, ja myös markkinoiden tehokkuudella on suuri rooli Seligsonin sijoitusfilosofiassa. Seligsonin kirjoituksia keskiarvohakuisuudesta löytyy jonkun verran esimerkiksi täältä.

Tutkiessani sijoitusstrategiaani sopivaa sijoituskohdetta luen siihen liittyviä artikkeleita ja kommentteja saadakseni kuvan siitä, miten muut sijoittajat suhtautuvat kyseiseen sijoituskohteeseen. Parhaiten menestyneissä sijoituskohteissani kaava on aina ollut sama: hinnan ollessa pohjalla löytyy lähinnä varovaisia kontraavien sijoittajien artikkeleita (1, 23), tai artikkeleita joissa ennustetaan laskun jatkuvan ja perusteluna on vain se, että lasku on jatkunut jo tähänkin asti (1, 2), tai viitataan joihinkin makrotalouden asioihin aivan kuin niitä ei ollenkaan hinnoiteltaisi jo kursseihin (1, 2). Twitterissä jotkut sijoittajat taas pohtivat varovaisesti, jospa pohjat olisi jo nähty. Hinnan noustua hieman teknisen analyysin harrastajat innostuvat siitä, että jokin vastustaso on läpäisty. Nousun jatkuessa ilmestyy lähinnä ylipositiivisia tai spekulatiivisia artikkeleita, ja kaikki kontraajat näyttävät hävinneen. Silloin tuntee olevansa aivan väärässä seurassa, vaikka alkuperäiset syyt sijoitukselle olisivatkin yhä voimassa.

Tästä hyvä esimerkki on uraani-ETF, sillä päätin pitkän pohdiskelun jälkeen poiketa hieman strategiastani ja ostaa kyseistä ETF:ää noin kymmenen prosentin painolla. Se on monella tavalla epäsopiva salkkuuni: verotehottomuus USA:n listauksesta johtuen, osinkoja ei uudelleensijoiteta ja lisäksi mahdollinen arvonnousu toteutuisi todennäköisesti suurimmaksi osaksi lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä strategiani vastaisesti. Arvonnousua onkin tullut tähän mennessä hieman yli kolmekymmentä prosenttia osingot mukaan lukien, tosin se johtuu lähinnä parista onnekkaasta sattumasta (Kazakstanin päätös leikata uraanin tuotantoa ja Trumpin ydinvoimapuheet).

Vaikka kurssit liikkuvatkin useita prosentteja päivässä spekulanttien ansiosta, pitäydyn silti strategiassani. Päätin vielä varmennukseksi tarkastella kyseistä strategiaa vielä tarkemmin. Keskitytään niihin kolmeentoista tapahtumaan, joissa toimiala on tuottanut negatiivista tuottoa yli viitenä kalenterivuotena peräkkäin:


Graafista näkyvät eri toimialojen laskuvuodet (7, 6 tai 5 vuotta) sekä mustan pystyviivan (ostohetki) oikealla puolella sen jälkeinen tuotto seuraavalta viideltä vuodelta. Pisin negatiivinen tuottoputki (seitsemän vuotta) on tapahtunut Softw(are)-toimialalla. Koska sama toimiala on tietenkin ollut aiemmin miinuksella myös kuusi ja viisi kalenterivuotta putkeen, näkyy se kolme kertaa graafissa. Nämä päällekkäisyydet ovat merkattu samalla värillä, Sofw sinisen eri sävyillä ja Ships keltapunaisella. Uraani on puolestaan merkattu mustalla, ja sen data alkaa vasta ETF:n listautumishetkestä vuonna 2010. Tuottoperiodi alkaa aina tammikuusta, ja myös ostohetki on tammikuussa.

Graafista näkyy, että vain kaksi toimialaa ovat ylittäneet laskua edeltävän tasonsa seuraavan viiden vuoden aikana. Olennaista on kuitenkin vain kehitys ostohetken eli mustan pystypalkin jälkeen. Tarkastellaan siis samaa graafia logaritmisella asteikolla niin, että ostohetki saa arvokseen yksi:

Päällekkäisyydet mukaan lukien vain yksi toimiala (Softw viiden laskuvuoden jälkeen) on tuottanut tappiota viiden vuoden päähän ostosta. Suurin osa tuotoista tulee tammikuulta (myös lähes kaikki pienyhtiöiden ylituotosta aiheutuu tammikuussa), kuten graafista näkyy. Olen aikaisemmin päätellyt strategian tuottojen johtuvan liiallisesta pessimismistä, ja datassa näkyvä tammikuuilmiö istuu hyvin tähän selitykseen, sillä sijoittajat ovat olleet optimistisimmillaan juuri tammikuisin (lähde).

Yllä oleva graafi ei takaa mitään. Esimerkiksi kullan hinnasta on esitetty saman näköisiä graafeja, mutta kullan hinnan voimakas nousu kääntyikin laskuun, ja nyt hinta on jo lähellä vuoden 2016 pohjia. Tämän kaltaisiin historiaan perustuviin kuvioihin tulee suhtautua suurella varovaisuudella. Syntyy helposti illuusio, että jatkossa tuotot tulevat sijoittumaan parhaiten ja huonoiten tuottaneen ajanjakson väliin. Jos näin olisi, niin esimerkiksi Venäjää, jonka CAPE on noin 5, voisi pitää riskittömänä sijoituksena. Keimlingin tutkimusten perusteella CAPE:n ollessa alle 13, yhdenkään maan osakemarkkinat eivät ole tuottaneet negatiivista tuottoa reaalisesti 15 vuoden päähän (lähde, pdf). Tästä voisi tehdä naiivin päätelmän, että niin ei voi jatkossakaan käydä, jolloin Venäjä olisi riskitön sijoituskohde (volatiliteetti ei ole sama kuin riski pitkällä horisontilla, osakkeiden netto-ostajana olisin valmis jopa maksamaan volatiliteettini kaksinkertaistamisesta, sillä ostohinta muodostuisi keskimääräistä kurssia pienemmäksi).

Oliko tämä ostos siis täysin spekulatiivinen, vaikka sen tueksi löytyykin dataa? Spekulaatiolla on tietenkin monta määritelmää, esimerkiksi erään määritelmän mukaan suurin ero sijoittamisen ja spekuloimisen välillä on riskitaso, ja graafeista näkyikin, että riskit ovat suuret. Grahamin mukaan spekuloinnissa ei tutkita sijoituskohdetta tarpeeksi, ja puhtaassa kvantitatiivisessa sijoittamisessahan harvoin tutustutaankin itse sijoituskohteisiin. Lisäksi asennoituminen sijoituskohteeseen vaikuttaa, eli tässä tapauksessa syyllistyn siihen, että olen enemmän kiinnostunut pitkän aikavälin hintaliikkeestä kuin sen syystä. Keynesin mukaan spekulointiin liittyy markkinapsykologian ennustaminen, eli juuri se mitä teen, sillä odotan pessimistisyyden vaihtuvan optimismiksi. Toisaalta spekulointi on lyhytjänteistä, kun taas aion itse holdata tätä ainakin muutaman vuoden.

Joidenkin sijoittajien mielestä Buffettmainen sijoittaminen on ainut oikea tapa sijoittaa, ja kaikki muu on spekulointia. Itse olen avoinna eri sijoitusstrategioille, jopa tekniselle analyysille kunhan eri kuvioita ja sääntöjä ei keksitä vain päästä, vaan taustalla tulee olla riittävästi todisteita sen toimimisesta (esimerkkinä momentum). Lisäksi passiiviset sijoittajatkaan eivät täytä Buffetmaisen sijoittamisen kriteerejä.

Itse asiassa passiivisen sijoittajan määritelmäkin on epäselvä. Erään määritelmän mukaan passiivisessa sijoittamisessa minimoidaan kulut ja kaupankäynti, kuten teen myös itse. En kuitenkaan usko tehokkaisiin markkinoihin (vaikka se onkin joihinkin tilanteisiin hyvä ajattelutapa), vaan yritän voittaa markkinat. En kuitenkaan tiedä edes useimpien yrityksien nimiä joihin olen sijoittanut, sillä en tutki suuria määriä yksittäisiä yrityksiä nykyisessä sijoitusstrategiassani.

Jos omistaa vain oman maansa indeksiä ei ole passiivinen sijoittaja, koska silloin otetaan tavallaan kantaa oman maansa erinomaisuudesta. Valuutat vaikuttavat tietenkin hieman, mutta esimerkiksi suomalainen voi kuitenkin ostaa yli kymmenen euromaan osakkeita tai satoja eri yhtiöitä joiden liikevaihto syntyy lähinnä euroina. Home bias on kauhistuttavaa varsinkin USA:ssa, sillä tuotot ovat olleet historiassa normaalia korkeammat, jolloin sijoittajat helposti olettavat niin olevan myös jatkossa. Yleinen kommentti, joka on kuultu myös Buffettin suusta, on että USA:n talous on maailman paras. Perusteluina on myös Buffettin tapauksessa käytetty sitä, että "näin on aina ollut, ja siksi tulee olemaan myös jatkossa". Huolestuttavan suuri osa amerikkalaisten eläkerahoista onkin kiinni S&P 500-rahastossa (joka ei muuten periaatteessa ole passiivinen, vaikka tuotto ei paljon eroakaan koko USA:n markkinan tuotosta), mikä on mielestäni aivan liian suurta riskinottoa.

Lisäksi vain osakkeisiin sijoittavat eivät tavallaan ole passiivisia sijoittajia, sillä he ottavat kantaa osakkeiden paremmuuteen näin tehdessään. Edes 60/40-portfolio ei ole passiivinen, sillä se painottaa osakkeita enemmän kuin korkoja verrattuna molempien osuuteen globaalista markkina-arvosta. Korkojen osuuden tulisi siten olla lähempänä kahdeksaakymmentä prosenttia, kiinteistöistä ynnä muista omaisuusluokista puhumattakaan.

On eri kysymys, että onko täysin passiivinen sijoittaminen edes järkevää, sillä on olemassa todistetusti erilaisia tapoja voittaa indeksi pitkällä aikavälillä. Osakkeiden korkeammasta riskipreemiosta johtuen suuri osa sijoittajista (minä mukaan lukien) sijoittaa vain osakkeisiin, eli passiivisen sijoittamisen sijaan ollaan passiivisia osakesijoittajia. Menemällä tason syvemmälle voisi ryhtyä passiiviseksi faktorisijoittajaksi, ja hyödyntää silloin vaikkapa juuri koko- ja arvopreemiota pelkän osakepreemion lisäksi (tai sen sijaan). Myös itse indeksin voisi rakentaa eri tavalla. Equal weight tai fundamental indexing ovat näistä ehkä yleisimpiä, mutta niiden toimivuutta suhteessa markkina-arvopainoitteisiin indekseihin voisi tietenkin argumentoida sillä, että ne hyödyntävät juuri koko- ja arvopreemiota painottamalla enemmän niiden osuutta kuin tavallinen markkina-arvopainoitteinen indeksi.

Johtopäätöksenä en siis välttämättä ole spekuloija (enkä taatusti passiivinen sijoittaja), mutta olen ainakin erittäin spekulatiivisessa seurassa muiden uraanisijoittajien kanssa. Itse nimike ei kuitenkaan kerro tulevasta sijoitusmenestyksestä, sillä on olemassa myös liuta menestyneitä spekulantteja.

Tämä blogi täytti tammikuussa vuoden. Kiitän kaikkia lukijoita ja kommentoijia!


2 kommenttia

  1. Harkitsitko VanEckin Uranium+Nuclear Energy ETF:ää (NLR)? Hallinnoitavien varojen määrällä mitattuna VanEckin rahasto on selvästi pienempi ja spread leveämpi kuin Global X:n Uranium (URA). URA näyttäisi heiluvan enemmän uraanin mukana joten sitä voi pitää parempana valintana, jos uskoo uraanin nousuun. Toisaalta nykytilanteessa NLR näyttää paremmalta sijoitukselta.

    Tässä blogissa on käsitelty paljon mihin kannattaa sijoittaa, mutta pienelle huomiolle on jäänyt se millaisella rahastolla (indeksillä) se on järkevintä tehdä. Monen pienen maan kohdalla vaihtoehtoja ei ole montaa joten valintakin on helppo. Toisille alueille kuten Kiina löytyy paljon erityylisiä tuotteita, mikä ei tieten tarkoita että mikään niistä olisi erityisen hyvä. Lukisin mielelläni näkemyksiäsi indeksien tyyleistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mainitsinkin tuon NLR:n Kontraajan unelma-ETF:t -artikkelissa. URA:ssa houkutteli juuri nuo kuusi peräkkäistä laskuvuotta, ja NLR:ssä ei ollut tapahtunut vastaavaa laskua. Strategiani on erittäin passiivinen johtuen lähinnä ajan puutteesta, ja se perustuu strategioihin jotka ovat toimineet menneisyydessä. NLR voi varmasti olla loistava sijoituskohde, jos sitä tutkii riittävästi, mutta omaan strategiaani se ei siis oikein tunnu sopivan.

      Käsittelen tällä hetkellä työn alla olevassa kirjoituksessa hieman eri smart beta -strategioita, joten siinä samassa tulee varmaankin myös käytyä läpi eri tyylejä.

      Poista